Blogin avaus, pimeästi

Pitkään mietinnässä ollut blogin aloitus siirtyi nyt tuumasta teoksi. Päivittämättömät blogit ja nettisivut ovat usein tylsää netin täytettä, enkä sellaiseen sortumiseen pelossa ole viitsinyt aikaisemmin aloittaa kirjoittelua. Noh, nyt pitää kokeilla onnistumista, kun tuota asiaa meinaa välillä olla paljonkin. Kirjoitteluni taitaa hakea jonkin aikaa raiteitaan aiheiden pomppiessa, mutta jostain kai sitä on lähdettävä. Asiaan siis.

Tänä aamuna huomasin Tähdet ja avaruus -lehden sivuilla allekirjoittanutta kutkuttaneen uutisen, joka kertoi tutkijoiden mallintaneen pimeän aineen halon muodon galaksimme ympärillä. Täällä myös pieni video aiheesta.

Pimeä ainehan on toistaiseksi tuntematonta ainetta, joka ei heijasta valoa, mutta voidaan havaita painovoimansa ansiosta. Sen arvellaan muodostavan jopa 90 % galaksien massasta ja 23 % maailmankaikkeuden kokonaismassasta. Pimeää ainetta ei tule sekoittaa pimeään energiaan, jota on 73 % kaikesta massasta ja joka on vastuussa maailmankaikkeuden kiihtyvästä laajenemisesta. Tavallista ainetta, josta me ja kaikki näkyvä koostumme, on vain viitisen prosenttia.

Pimeän aineen olemassaoloa alettiin epäillä jo 30-luvulla ja nykyään sen olemassaoloa pidetään aika varmana. Se on onnistuttu kuvaamaankin gravitaatiolinssi-ilmiön avulla galaksien yhteentörmäyspaikassa. Jokin aika sitten saatiin myös mahdollisesti napattua pimeän aineen hiukkasia kiinni täällä Maapallolla. Nykyisen käsityksen mukaan pimeä aine muodostaa maailmankaikkeuteen rihmaston, jonka solmukohtiin näkyvä aine kerääntyy muodostaen galaksit. Levittäytymisestä on tehty myös kartta.

Vaikka pimeän aineen olemassaolo näyttää jo aika varmalta, on sille esitetty vaihtoehtoisia selityksiä, kuten tieteen luonteeseen kuuluukin. Uutisessa mainittu MOND on vaihtoehtoinen painovoimamalli, joka esittää että painovoima käyttäytyisi eri tavalla suurilla tai pienillä etäisyyksillä. Kuitenkin minun (vähäisen) tietämykseni ja arvailun perusteella pimeästä aineesta ei enää noin vain päästä eroon, vaan siitä tullaan saamaan tulevaisuudessa koko ajan varmempaa evidenssiä, ja ehkä jopa tuotettuakin pimeän aineen hiukkasia, eli WIMPejä, vasta uudelleen käynnistetyssä LHC-hiukkaskiihdyttimessä. Eikä tuo uutinen varmaan ihan kokonaan MONDiakaan kuopannut.

Viime kesänä tilautin silloiseen lähikirjastooni Leena Tähtisen ja Chris Flynnin Universumin pimeä puoli -kirjan, jossa käsiteltiin vain pimeää ainetta ja energiaa. Siihen on summattu hienosti kaikki tämänhetkinen tietämys noista mystisistä kosmoksen elementeistä. Kirja olikin niin hyvä, että hankin sen itsellenikin vastikään. Tänään sain päätökseen pimeää energiaa käsittelevän osuuden ja tarkoitus olisi tuostakin kummajaisesta kirjoitella pitemmästikin lähiaikoina.