Ateismista on tullut uhka nykyiselle Jumalan lakeihin perustuvalle yhteiskunnallemme. Otsikoista saa lähes päivittäin lukea homopareista, kirkosta eroamisesta, väkivaltarikoksista, huumeista ja haureudesta. On selvää että kaikki tämä on paholaisen aikaansaannosta ja ateistit ovat hänen sanansaattajiaan.
Ateistit eivät omasta mielestään ole missään tekemisissä Saatanan kanssa, mutta tämä on vain näennäinen harhautuskeino. Asiaan vihkiytymätön nuori ateisti saattaa jopa itsekin luulla, ettei sielunvihollisella ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta totuus on toinen. Saatananpalvonnalla ja ateismilla on paljon yhteistä: siinä missä satanisti palvoo paholaista, ateisti palvoo ihmisiä, kuten Charles Darwinia, Richard Dawkinsia tai Esko Valtaojaa, jotka levittävät tieteen harhaoppeja. Satanistilla kuten ateistillakaan ei tarvitse olla minkäänlaisia moraalisääntöjä ja tämä johtaa mm. haureuteen, väkivaltaan ja huumeiden käyttöön. On selvää, että tällaisista harhautuneista pitäisi pysyä kaukana, mutta ateisti saattaa olla lähempänä kuin arvaatkaan - ehkä jopa naapurissasi!
Mistä sitten tietää asuuko naapurissasi ateisti vai kunnon kristitty? Paras ja varmin tapa on kysyä. Voit esimerkiksi yrittää sattua naapurisi kanssa samaan aikaan rappukäytävään, jutustella ensin niitä näitä ja kysyä hänen harrastuksiaan tai työ-/opiskelupaikkaa. Jos hänen toimenkuvaansa kuuluu luonnontieteet, hälytyskellojen pitäisi soida! Ateistit ovat hyvin kiinnostuneita kaikista paholaisen tieteistä, kuten biologiasta ja fysiikasta. Avoliitossa elävät parit, puhumattakaan homopareista, ovat varmasti ateisteja! Myös lukiolaisten kanssa tulee olla varovainen, koska lukiossa opetetaan kaiken syntyneen räjähdyksestä ja biologian opetus pohjautuu Darwinistiseen evoluutio-oppiin, jossa Jumalan luomistyölle ei ole sijaa. Voit vaikka suoraan kysyä naapurisi elämänkatsomusta, josta hän saattaa jopa innostua saatuaan tilaisuuden levittää aatettaan. Mutta ole varovainen: tässä vaiheessa Saatanan hiilihanko osoittaa sinua! Pitämällä Jumalan mielessä vältät kuitenkin paholaisen hyökkäysyritykset. Voit vaikka hiljaa mielessäsi toistaa Isä meidän -rukousta.
Jos osoittautuu, että naapurisi on ateisti, voi tilanne olla vakava. Varsinkaan kerrostalossa pahan voimia eivät seinät pidättele ja pahuusenergia voi hyvinkin levitä esteettä lähiympäristöön. Asukkailla voi alkaa esiintyä mielenterveysongelmia, alkoholismia ja perheet voivat riitautua. Paras tapa pelastaa itsesi ja ateistinaapurisi olisi lukea hänelle Jumalan sanaa ja rukoilla. Jos tulet toimeen naapurisi kanssa, voit pyytää häntä kylään ja lukea hänelle Raamattua. Jos tarjoat hänelle esim. kahvia, muista siunata se ensin: pyhä henki pääsee näin ateistin sisään tekemään puhdistustyötään. Voit myös yrittää päästä naapurillesi kylään Raamatun kanssa ja näin saat tuuletettua pyhällä hengellä pahuuden luolaa. Mennessäsi ateistille, pidä mielessäsi kuitenkin muutama seikka: pidä reitti ovelle koko ajan näköpiirissäsi, älä mene liian perille, pidä reilu välimatka ateistiin ja kieltäydy tarjoilusta. Etsi katseellasi kaikkea epäilyttävää: pieniä kotieläimiä, kuten hiiriä, joita käytetään pahuuden rituaaleissa; luita, kalloja, huumeruiskuja, hassispiikkejä, pelikortteja, rock-yhtyeiden levyjä tai julisteita. Kirjahyllyssä saattaa olla Darwinin Lajien synty ja Dawkinsin Jumalharha, jotka ovat ateistien Raamattuja.
Jos et uskalla lähestyä naapuriasi, voit pyytää seurakuntasi jäseniä luoksesi rukoilemaan kanssasi hänen puolestaan. Myöhemmin kun rukoukset ovat alkaneet tehota, kutsu ateistinaapurisi rukouspiiriin ja Jeesuksen nimessä ajakaa loputkin demonit hänen sielustaan ulos! Jos hyvin käy, seurakuntanne saa uuden jäsenen ja Jeesuksen valo loistaa myös naapurisi huoneistossa. Näillä eväillä voimme yrittää karkottaa ateismin maastamme ja saada takaisin kristilliset, Jumalan Sanaan perustuvat arvot ja elämänohjeet.
Siunausta toivottaen Mikko Olavi Matela
tiistai 28. joulukuuta 2010
tiistai 23. helmikuuta 2010
Ufot
Muistatteko joskus 90-luvun alussa tulleita ufodokumentteja, joita vakava miesääni selosti ja joissa oli ehkä ripaus kauhuelokuvamaista efektiä? Itse olin silloin alta kymmenen ja huoneessani oli televisio, eikä mikään estänyt minua katsomasta niitä. Uni tuli vasta joskus aamuyöstä, kun aikani olin peiton alla pelännyt. Sen ikäiselle lapselle ufodokumenttien sisällön faktuaalisuus oli samaa luokkaa kuin kymppiuutistenkin.
Muistan niihin aikoihin tähynneeni paljon taivasta yrittäen spotata sieltä jotain liikkuvaa valopistettä. Sitten jos siellä sattui satelliitti tai lentokone menemään, niin heti nousi pulssi ja havainto lentävästä lautasesta oli todennäköinen. Muistan sellaisenkin tapauksen, että kerran kesällä kotona yksin ollessani tv:stä tuli taas yksi ufodokkari ja filmin aikana taivas välillä välähti kuin salamavalo. Parin kolmen välähdyksen jälkeen laitoin sälekaihtimet kiinni ja jatkoin kuvan katsomista pienen vapinan vallassa. Jälkeenpäin ajateltunakaan en osaa sanoa mistä välähdykset johtuivat; ehkä se oli mielikuvitustani, ehkä kauempana ollut ukonilma, ehkä tulipalloja, ehkä joku vain naapurin pihalla otti valokuvia, mutta "oivalliseen" paikkaan ne minun kannaltani osuivat.
Nykyään kun on keksinyt sellaisen asian kuin kriittisen ajattelun, tarinat alieneista ja lentävistä lautasista tuntuvat hieman oudoksuttavilta. Ensin voisi panna merkille sen asian, että valtaosa ufohavainnoista tulee tavallisilta ihmisiltä, joilla ei ehkä ole juurikaan tietämystä esim. tähtitaivaan ilmiöistä. Ympäri maailmaan on tahoja, jotka tutkivat taivasta koko ajan ja tietävät mitä katsovat. Suomessakin on useita tähtiyhdistyksiä, tähtitorneja ja yksittäisiä tähtiharrastajia kaukoputkineen. Minulla ei ole tilastoja, mutta veikkaan että tällaisilta tahoilta ufohavaintoja tulee aika harvoin.
Jos maapallolla kävisi ulkoavaruuden vieraita, eikö juuri näiltä tahoilta tulisi eniten ufohavaintoja, koska heillä on vehkeet ja vekuttimet ja he osaavat erottaa lentävän lautasen Siriuksesta? Sitten on esim. SETI, joka varta vasten etsii älyllistä elämää Maan ulkopuolelta. SETI on toiminut 25 vuotta ja työllistää tällä hetkellä 150 tutkijaa. Lähitähtien kuuntelua radioteleskoopeilla on tehty jo 50 vuotta, eikä mitään merkkiä vieraista sivilisaatiosta ole saatu.
Ja mitä ne alienit sitten tekevät kun pääsevät Maahan? Leijailevat aluksillaan kännykkäkameroiden edessä, sieppaavat herkkäuskoisia mielenterveyspotilaita, tekevät viljapeltokuvioita tai rysähtävät maahan Roswellin liepeille, vaikka omaavat tekniikan, jolla voi matkustaa valoa nopeammin. Jos me vaikka löytäisimme Auringon jälkeen lähimmän tähden, Proxima Centaurin liepeiltä älyllistä elämää ja päättäisimme matkustaa sinne, olisiko viisainta tehdä salakielellä jokin peltokuvio tai kaapata jokin onneton olento ja tehdä sille jotain seksuaalisia kokeita?
Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 8/09 kysyttiin, että uskovatko tutkijat avaruusolioiden vierailleen maapallolla, johon Esko Valtaoja vastasi:
Tässä vielä loistava pätkä aiheesta, jossa astrofyysikko Neil deGrasse Tyson kertoo kantansa ufoista.
Muistan niihin aikoihin tähynneeni paljon taivasta yrittäen spotata sieltä jotain liikkuvaa valopistettä. Sitten jos siellä sattui satelliitti tai lentokone menemään, niin heti nousi pulssi ja havainto lentävästä lautasesta oli todennäköinen. Muistan sellaisenkin tapauksen, että kerran kesällä kotona yksin ollessani tv:stä tuli taas yksi ufodokkari ja filmin aikana taivas välillä välähti kuin salamavalo. Parin kolmen välähdyksen jälkeen laitoin sälekaihtimet kiinni ja jatkoin kuvan katsomista pienen vapinan vallassa. Jälkeenpäin ajateltunakaan en osaa sanoa mistä välähdykset johtuivat; ehkä se oli mielikuvitustani, ehkä kauempana ollut ukonilma, ehkä tulipalloja, ehkä joku vain naapurin pihalla otti valokuvia, mutta "oivalliseen" paikkaan ne minun kannaltani osuivat.
Nykyään kun on keksinyt sellaisen asian kuin kriittisen ajattelun, tarinat alieneista ja lentävistä lautasista tuntuvat hieman oudoksuttavilta. Ensin voisi panna merkille sen asian, että valtaosa ufohavainnoista tulee tavallisilta ihmisiltä, joilla ei ehkä ole juurikaan tietämystä esim. tähtitaivaan ilmiöistä. Ympäri maailmaan on tahoja, jotka tutkivat taivasta koko ajan ja tietävät mitä katsovat. Suomessakin on useita tähtiyhdistyksiä, tähtitorneja ja yksittäisiä tähtiharrastajia kaukoputkineen. Minulla ei ole tilastoja, mutta veikkaan että tällaisilta tahoilta ufohavaintoja tulee aika harvoin.
Jos maapallolla kävisi ulkoavaruuden vieraita, eikö juuri näiltä tahoilta tulisi eniten ufohavaintoja, koska heillä on vehkeet ja vekuttimet ja he osaavat erottaa lentävän lautasen Siriuksesta? Sitten on esim. SETI, joka varta vasten etsii älyllistä elämää Maan ulkopuolelta. SETI on toiminut 25 vuotta ja työllistää tällä hetkellä 150 tutkijaa. Lähitähtien kuuntelua radioteleskoopeilla on tehty jo 50 vuotta, eikä mitään merkkiä vieraista sivilisaatiosta ole saatu.
Ja mitä ne alienit sitten tekevät kun pääsevät Maahan? Leijailevat aluksillaan kännykkäkameroiden edessä, sieppaavat herkkäuskoisia mielenterveyspotilaita, tekevät viljapeltokuvioita tai rysähtävät maahan Roswellin liepeille, vaikka omaavat tekniikan, jolla voi matkustaa valoa nopeammin. Jos me vaikka löytäisimme Auringon jälkeen lähimmän tähden, Proxima Centaurin liepeiltä älyllistä elämää ja päättäisimme matkustaa sinne, olisiko viisainta tehdä salakielellä jokin peltokuvio tai kaapata jokin onneton olento ja tehdä sille jotain seksuaalisia kokeita?
Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 8/09 kysyttiin, että uskovatko tutkijat avaruusolioiden vierailleen maapallolla, johon Esko Valtaoja vastasi:
"Oma veikkaukseni kuuluu: jos on, niin ei ainakaan muutamaan miljoonaan vuoteen, kenties ei muutamaan miljardiinkaan."
Tässä vielä loistava pätkä aiheesta, jossa astrofyysikko Neil deGrasse Tyson kertoo kantansa ufoista.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Parista kirjasta
Vietin juuri vajaan viikon mummolassani, jossa syömisen ja metsässä vaeltelun lisäksi täytin muutaman ET-lehden ristikon ja luin pari kirjaa. Niistäpä kirjoitan sanasen.
Totuuden jäljillä - luonnontieteiden histora, Eirik Newth, 1996.
Nimensä mukaisesti Newthin kirja kertoo luonnontieteen historiaa aina sumereitten matematiikasta vuosituhannen vaihteen biologian saavutuksiin. Teos on suunnattu nuorille ja on erittäin helppolukuinen, mutta ei jättänyt ainakaan minua kylmäksi, vaikka näitä yleistajuisia tietoteoksia on tullut luettua jo jonkin verran. Kirjassa on kuitenkin luvut niin alkuräjähdykselle, suhteellisuusteorialle kuin kvanttifysiikallekin.
Newth tuo myös ilmi uskonnon kapulat tieteen kehityksen rattaissa. Olivathan mm. Galileon ja Keplerin kirjat aurinkokeskeisestä maailmankuvasta kiellettyjä parisataa vuotta! Teoksen lopussa on vielä muutaman sivun luettelo tieteen merkkitapahtumista kronologisessa järjestyksessä. Teos oli hyvin jäsennelty ja täydensi ainakin minun tietämystäni tapahtumien ja tieteen historian osalta.
Universumi tietokoneessa, Leena Tähtinen, Chris Flynn, Esko Valtaoja, 2009.
Aika tuliterä Ursan kustantama teos esittelee tähtitieteilijöiden ja astrofyysikoiden nykyisiä työkaluja, eli supertietokoneita, ja niillä tehtäviä simulaatioita. Kirja on jaoteltu enimmäkseen siten, että aukeaman toisella sivulla on kuva ja toisella siihen liittyvä kirjoitus, eli sama aihe ei yleensä jatku seuraavalla aukeamalla. Näin voikin lukea jutun sieltä, toisen täältä. Teos oli ihan hyvä, mutta jos tietokonesimulaatiovinkkeli jätetään pois, oli kirja hieman pintapuolisesti asioita käsittelevä. Galaksien, aurinkokuntien yms. kehityksestä rakenteesta oli kyllä ihan kiitettävästi asiaa.
Universumi tietokoneessa on Leena Tähtisen viimeiseksi jäänyt työ. Kirjan lopussa Tähtinen kertoo sairastuneensa tappavaan sappitiehytsyöpään ja kiittää Esko Valtaojaa kirjaprojektiin mukaan tulemisesta, jonka Tähtinen aikoi alunperin toteuttaa yksin. Leena Tähtinen kuoli 15. marraskuuta 2009 54-vuotiaana, eli käsittäkseni hän sai nipin napin kirjansa valmiiksi ennen kuolemaansa. Aiemmassa merkinnässäni mainitsemani Universumin pimeä puoli oli myös enimmäkseen Tähtisen käsialaa. Vaikka Leena oli minulle aika uusi tuttavuus näin kirjojen kautta, olin hieman järkyttynyt kun kuulin uutisen. Kirjailijoita muuten yhdisti sellainenkin seikka, että Valtaoja oli Tähtisen entinen ja Flynn nykyinen aviomies.
Totuuden jäljillä - luonnontieteiden histora, Eirik Newth, 1996.
Nimensä mukaisesti Newthin kirja kertoo luonnontieteen historiaa aina sumereitten matematiikasta vuosituhannen vaihteen biologian saavutuksiin. Teos on suunnattu nuorille ja on erittäin helppolukuinen, mutta ei jättänyt ainakaan minua kylmäksi, vaikka näitä yleistajuisia tietoteoksia on tullut luettua jo jonkin verran. Kirjassa on kuitenkin luvut niin alkuräjähdykselle, suhteellisuusteorialle kuin kvanttifysiikallekin.
Newth tuo myös ilmi uskonnon kapulat tieteen kehityksen rattaissa. Olivathan mm. Galileon ja Keplerin kirjat aurinkokeskeisestä maailmankuvasta kiellettyjä parisataa vuotta! Teoksen lopussa on vielä muutaman sivun luettelo tieteen merkkitapahtumista kronologisessa järjestyksessä. Teos oli hyvin jäsennelty ja täydensi ainakin minun tietämystäni tapahtumien ja tieteen historian osalta.
Universumi tietokoneessa, Leena Tähtinen, Chris Flynn, Esko Valtaoja, 2009.
Aika tuliterä Ursan kustantama teos esittelee tähtitieteilijöiden ja astrofyysikoiden nykyisiä työkaluja, eli supertietokoneita, ja niillä tehtäviä simulaatioita. Kirja on jaoteltu enimmäkseen siten, että aukeaman toisella sivulla on kuva ja toisella siihen liittyvä kirjoitus, eli sama aihe ei yleensä jatku seuraavalla aukeamalla. Näin voikin lukea jutun sieltä, toisen täältä. Teos oli ihan hyvä, mutta jos tietokonesimulaatiovinkkeli jätetään pois, oli kirja hieman pintapuolisesti asioita käsittelevä. Galaksien, aurinkokuntien yms. kehityksestä rakenteesta oli kyllä ihan kiitettävästi asiaa.
Universumi tietokoneessa on Leena Tähtisen viimeiseksi jäänyt työ. Kirjan lopussa Tähtinen kertoo sairastuneensa tappavaan sappitiehytsyöpään ja kiittää Esko Valtaojaa kirjaprojektiin mukaan tulemisesta, jonka Tähtinen aikoi alunperin toteuttaa yksin. Leena Tähtinen kuoli 15. marraskuuta 2009 54-vuotiaana, eli käsittäkseni hän sai nipin napin kirjansa valmiiksi ennen kuolemaansa. Aiemmassa merkinnässäni mainitsemani Universumin pimeä puoli oli myös enimmäkseen Tähtisen käsialaa. Vaikka Leena oli minulle aika uusi tuttavuus näin kirjojen kautta, olin hieman järkyttynyt kun kuulin uutisen. Kirjailijoita muuten yhdisti sellainenkin seikka, että Valtaoja oli Tähtisen entinen ja Flynn nykyinen aviomies.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Tyhjyydessä kuhisee
Kvanttimekaniikan mukaan tyhjiö ei ole tyhjä, vaan se on täynnä virtuaalihiukkasia, jotka poreilevat tavattoman nopeasti olemassaolon ja olemattomuuden välillä. Tätä ilmiötä kutsutaan tyhjiöenergiaksi, eli kvanttifluktuaatioksi. Tyhjiöenergia on ollut hyvänä ehdokkaana myös pimeäksi energiaksi.
Lawrence Krauss on amerikkalainen fyysikko, joka on kansainvälisesti arvostettu tutkija, tieteen popularisoija ja myös aktiivinen kreationismin vastustaja. Katselin Youtubesta Kraussin esitelmän toistamiseen, jossa hän kertoo kuinka universumi voisi syntyä tyhjästä em. tyhjiöenergian ansiosta. Laadunkin saa mitä parhaimmaksi, joten suosittelen lämpimästi.
Lawrence Krauss on amerikkalainen fyysikko, joka on kansainvälisesti arvostettu tutkija, tieteen popularisoija ja myös aktiivinen kreationismin vastustaja. Katselin Youtubesta Kraussin esitelmän toistamiseen, jossa hän kertoo kuinka universumi voisi syntyä tyhjästä em. tyhjiöenergian ansiosta. Laadunkin saa mitä parhaimmaksi, joten suosittelen lämpimästi.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Blogin avaus, pimeästi
Pitkään mietinnässä ollut blogin aloitus siirtyi nyt tuumasta teoksi. Päivittämättömät blogit ja nettisivut ovat usein tylsää netin täytettä, enkä sellaiseen sortumiseen pelossa ole viitsinyt aikaisemmin aloittaa kirjoittelua. Noh, nyt pitää kokeilla onnistumista, kun tuota asiaa meinaa välillä olla paljonkin. Kirjoitteluni taitaa hakea jonkin aikaa raiteitaan aiheiden pomppiessa, mutta jostain kai sitä on lähdettävä. Asiaan siis.
Tänä aamuna huomasin Tähdet ja avaruus -lehden sivuilla allekirjoittanutta kutkuttaneen uutisen, joka kertoi tutkijoiden mallintaneen pimeän aineen halon muodon galaksimme ympärillä. Täällä myös pieni video aiheesta.
Pimeä ainehan on toistaiseksi tuntematonta ainetta, joka ei heijasta valoa, mutta voidaan havaita painovoimansa ansiosta. Sen arvellaan muodostavan jopa 90 % galaksien massasta ja 23 % maailmankaikkeuden kokonaismassasta. Pimeää ainetta ei tule sekoittaa pimeään energiaan, jota on 73 % kaikesta massasta ja joka on vastuussa maailmankaikkeuden kiihtyvästä laajenemisesta. Tavallista ainetta, josta me ja kaikki näkyvä koostumme, on vain viitisen prosenttia.
Pimeän aineen olemassaoloa alettiin epäillä jo 30-luvulla ja nykyään sen olemassaoloa pidetään aika varmana. Se on onnistuttu kuvaamaankin gravitaatiolinssi-ilmiön avulla galaksien yhteentörmäyspaikassa. Jokin aika sitten saatiin myös mahdollisesti napattua pimeän aineen hiukkasia kiinni täällä Maapallolla. Nykyisen käsityksen mukaan pimeä aine muodostaa maailmankaikkeuteen rihmaston, jonka solmukohtiin näkyvä aine kerääntyy muodostaen galaksit. Levittäytymisestä on tehty myös kartta.
Vaikka pimeän aineen olemassaolo näyttää jo aika varmalta, on sille esitetty vaihtoehtoisia selityksiä, kuten tieteen luonteeseen kuuluukin. Uutisessa mainittu MOND on vaihtoehtoinen painovoimamalli, joka esittää että painovoima käyttäytyisi eri tavalla suurilla tai pienillä etäisyyksillä. Kuitenkin minun (vähäisen) tietämykseni ja arvailun perusteella pimeästä aineesta ei enää noin vain päästä eroon, vaan siitä tullaan saamaan tulevaisuudessa koko ajan varmempaa evidenssiä, ja ehkä jopa tuotettuakin pimeän aineen hiukkasia, eli WIMPejä, vasta uudelleen käynnistetyssä LHC-hiukkaskiihdyttimessä. Eikä tuo uutinen varmaan ihan kokonaan MONDiakaan kuopannut.
Viime kesänä tilautin silloiseen lähikirjastooni Leena Tähtisen ja Chris Flynnin Universumin pimeä puoli -kirjan, jossa käsiteltiin vain pimeää ainetta ja energiaa. Siihen on summattu hienosti kaikki tämänhetkinen tietämys noista mystisistä kosmoksen elementeistä. Kirja olikin niin hyvä, että hankin sen itsellenikin vastikään. Tänään sain päätökseen pimeää energiaa käsittelevän osuuden ja tarkoitus olisi tuostakin kummajaisesta kirjoitella pitemmästikin lähiaikoina.
Tänä aamuna huomasin Tähdet ja avaruus -lehden sivuilla allekirjoittanutta kutkuttaneen uutisen, joka kertoi tutkijoiden mallintaneen pimeän aineen halon muodon galaksimme ympärillä. Täällä myös pieni video aiheesta.
Pimeä ainehan on toistaiseksi tuntematonta ainetta, joka ei heijasta valoa, mutta voidaan havaita painovoimansa ansiosta. Sen arvellaan muodostavan jopa 90 % galaksien massasta ja 23 % maailmankaikkeuden kokonaismassasta. Pimeää ainetta ei tule sekoittaa pimeään energiaan, jota on 73 % kaikesta massasta ja joka on vastuussa maailmankaikkeuden kiihtyvästä laajenemisesta. Tavallista ainetta, josta me ja kaikki näkyvä koostumme, on vain viitisen prosenttia.
Pimeän aineen olemassaoloa alettiin epäillä jo 30-luvulla ja nykyään sen olemassaoloa pidetään aika varmana. Se on onnistuttu kuvaamaankin gravitaatiolinssi-ilmiön avulla galaksien yhteentörmäyspaikassa. Jokin aika sitten saatiin myös mahdollisesti napattua pimeän aineen hiukkasia kiinni täällä Maapallolla. Nykyisen käsityksen mukaan pimeä aine muodostaa maailmankaikkeuteen rihmaston, jonka solmukohtiin näkyvä aine kerääntyy muodostaen galaksit. Levittäytymisestä on tehty myös kartta.
Vaikka pimeän aineen olemassaolo näyttää jo aika varmalta, on sille esitetty vaihtoehtoisia selityksiä, kuten tieteen luonteeseen kuuluukin. Uutisessa mainittu MOND on vaihtoehtoinen painovoimamalli, joka esittää että painovoima käyttäytyisi eri tavalla suurilla tai pienillä etäisyyksillä. Kuitenkin minun (vähäisen) tietämykseni ja arvailun perusteella pimeästä aineesta ei enää noin vain päästä eroon, vaan siitä tullaan saamaan tulevaisuudessa koko ajan varmempaa evidenssiä, ja ehkä jopa tuotettuakin pimeän aineen hiukkasia, eli WIMPejä, vasta uudelleen käynnistetyssä LHC-hiukkaskiihdyttimessä. Eikä tuo uutinen varmaan ihan kokonaan MONDiakaan kuopannut.
Viime kesänä tilautin silloiseen lähikirjastooni Leena Tähtisen ja Chris Flynnin Universumin pimeä puoli -kirjan, jossa käsiteltiin vain pimeää ainetta ja energiaa. Siihen on summattu hienosti kaikki tämänhetkinen tietämys noista mystisistä kosmoksen elementeistä. Kirja olikin niin hyvä, että hankin sen itsellenikin vastikään. Tänään sain päätökseen pimeää energiaa käsittelevän osuuden ja tarkoitus olisi tuostakin kummajaisesta kirjoitella pitemmästikin lähiaikoina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
